Keskimmäisen kuulumisia

Heipähei,

Aikaa on tosiaan kulunut hyvä tovi siitä, kun edellisen kerran olen tähän siskosblogiin kirjoitellut, joten lienee paikallaan päivittää kuulumisia.

Viimeinen puoli vuotta elämässäni on ollut suurten muutosten aikaa. Helmikuussa tein ison päätöksen ja sen myötä suuren hankinnan. Päätin toteuttaa unelmani omasta kahvilasta ja sopivasti siihen aikaan oli myynnissä ihana pieni kahvila melko lähellä kotiani. Kauan en asiaa harkinnut ja sitten alkoi tapahtua, rahoituskuviot kuntoon, kauppakirjojen kirjoitus, yritystoiminnan käynnistäminen ja irtisanoutuminen pitkäaikaisesta vakituisesta työstä.

Huhtikuun alussa oli sitten kaikki valmista ja pääsin vihdoin keittelemään asiakkaille kahvia ja tarjoilemaan ihania leivonnaisia. Aika on mennyt ihan siivillä ja olen nauttinut jokaisesta hetkestä ja jokaisesta asiakkaasta, joita olen saanut kohdata. Minulle tärkeää tässä työssä on se, että minulla on aikaa kuunnella asiakkaiden kuulumisia ja olla läsnä.

Käsityörintamalla jatketaan vaihtelevalla innostuksella ja valmistumis tahdilla.  Toisinaan tulee neulottua ihan vimmalla ja vauhdilla ja toisinaan taas menee päiviä ettei puikot tartu millään käteen. Tällainen harrastaminen sopii minulle, ei tarvitse ressata ja saa nauttia tekemisestä silloin, kun se sattuu huvittamaan.

Katsotaan, koska seuraavan kerran ehdin tai muistan tänne kirjoitella, siihen asti pitäkää itsestänne huolta ja muistakaa unelmoida, jonain päivänä jokin unelmista voi olla totta.

Mitä kuuluu Marja-Leena?

Sisko kysyi edellisessä tekstissä, mihin aika on kulunut, mihin sillä on kiire. Niinpä.

"Aika on niin julma, se matelee, juuri silloin kun se saisi kiiruhtaa."

Mitä meille kuuluu.. Erittäin, erittäin rankan työvuoden jälkeen ollaan lasten kanssa oltu nyt neljä viikkoa kesälomalla. Mitä ollaan saatu aikaiseksi? Ei yhtään mitään. On oltu kotona, käyty perhekahvilassa, käyty leikkarilla keinumassa. Jotain merkityksellistä? Eipä juuri. Mutta tämä laiskuus ja paikallaan oleminen on tuntunut just nyt niin oikealta.

Kuten mainitsin, takana on erittäin rankka työvuosi. Sain viime syksynä ihanan pitkän pestin ihanassa päiväkotiryhmässä. Ryhmä täynnä täydellisiä ja toistaan omalaatuisempia ihania pieniä ihmistaimia. Olin niin onnellinen työrupeamasta, vaikka samalla jännitin hirmusti, miten jaksan henkisesti, sillä tiesin, että ammattitaitoni ja osaamiseni tulisi olemaan koetuksella monta kertaa. Syksy eteni, porukassa tapahtui muutoksia, mutta me porskutimme eteenpäin. Vähän ennen joulua perheessämme alkoi sairastelu. Kuka milloinkin oli flunssassa, kuumeessa tai aloitti kamalan yskän. Jouluna sairastimme vatsataudin. Kun tammikuussa palasin töihin, oloni oli heikko. En halunnut luovuttaa, kunnes meinasin tuupertua pukuhuoneen lattialle maratonilta tuntuneen 500m työmatkan jälkeen. Keuhkokuume. Siitä parantuminen vei aikaa, ja sai minut tajuamaan, että en ole voittamaton. Oli pakko myöntää oma heikkoutensa ja höllätä. Sairastelu ei päättynyt siihen, ja kun hiihtolomalla saimme uuden vatsatautipaholaisen, olin valmis luovuttamaan.

Jostakin sitä sitten vain keräsi voimansa ja nousi jälleen. Elämä alkoi voittaa, sairastelut vähenivät. Huhtikuussa muutimme uuteen kotiin. Saimme lisää tilaa, ja sisälläni tuntui, kuin minulle olisi kasvanut uusi keuhkopussi, oli helpompi hengittää. Silti koko ajan takaraivossani jyskytti ajatus siitä, että "älä iloitse, älä nauti. Se kostautuu vielä, vielä joku teistä sairastuu ja alkaa uusi kierre." Minusta tuli ailahteleva. Hetkessä siirryin ilosta epävarmuuden kautta suruun, ja sieltä taas naurun kautta iloon. Töissä jaksoin, koska luonteeltani en ole luovuttaja. Kotona jaksoin pakolliset. Podin huonoa omatuntoa siitä, että en töiden jälkeen kykene antamaan omille lapsilleni kaikkea. Olin koko ajan väsynyt. Aivan koko ajan. Se onkin isoin syy siihen, miksi nämä lomaviikot on menneet vain ollessa. Olen kerännyt voimiani takaisin.

Luumupuussa kasvaa pieniä herkkuja

Nyt kun lomaa on takana nämä neljä viikkoa, olo alkaa olemaan jo hieman parempi. Edelleenkään en jaksa ihmeitä, mutta yritän kuitenkin. Suunnittelemme juttuja miehen kesälomalle, johon ei enää ole pitkä aika. Lapset odottavat huvipuistoa ja eläintarhaa, minä odotan toista aikuista päivien ajaksi seurakseni.

Tätä kirjoittaessa hymyilen. Olen kokenut paljon, olen ehkä ollut uupunut, mutta tiedän, että selviän. Minulla on vahvat juuret, vankka runko ja sitkeä lehvästö. Tuulet heiluttavat, elämänhalu pitää pystyssä. Minulla on roppakaupalla syitä nousta, parhaimmat niistä tuhisevat juuri tällä hetkellä odottavan unta saman katon alla.

Elämä, mitäpä sitä muuta toivomaan. 

Aika kuluu...

Vaan mihin sillä on kiire?

Pari vuotta hurahtanut edellisestä kirjoituksesta. On aika aktivoitua siis. 

Elämässä on tapahtunut kaikenlaista ja sitten ei kuitenkaan mitään niin suurta. Lapset kasvavat ja meilläkin rippijuhlat tänä kesänä edessä. Itse olen täyttänyt 40. Eikä se edes tuntunut pahalta. 

Tänä aamuna hoitolasten kanssa kävellessä, huomasimme valtavan kauniin tienposken. Pitkän matkaa oli ihania hahtuvaisia palloja. Niitä ihasteltiin ja puhallettiin. 

Edelleenkin olen sitä mieltä että onnellisuus on vain yhden pysähdyksen päässä. Ja kun pysähtyy niin se on jo tässä. Se kiire mikä ajalla on, on pysäytettävissä haituvapallon kohdalla. 

Koitan ottaa mallia näistä meillä asuvista karvakavereista. Ei elämä ole niin vakavaa. Tämäkin karvakuopus täytti juuri jo 3v. Vauhtia ja lepoa on elämä täynnä. 

❤️

Millainen on hyvä loma?

 Ei varmasti ole yhtä oikeaa vastausta siihen, millainen on hyvä loma. Jotkut tykkää aktiivilomista ja toiset rantalomista. Minä tykkään lomasta, jota ei ole liiaksi etukäteen suunniteltu, jossa on paljon aikaa loikoilla kotona sohvalla, kävellä metsissä, tehdä käsitöitä ja vain olla ilman aikatauluja. Joitain lomasuunnitelmia kyllä teen etukäteen, mutta nekin ovat usein avonaisia "katsotaan mitä sitten keksitään" suunnitelmia.

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että voin järjestellä itselleni kuuden viikon yhtenäisen kesäloman, sen aikana ehtii kyllä tehdä kaikenlaista vaikka joukkoon mahtuisikin kurjia kelejä. Tämän postauksen kuvat ovat ensimmäiseltä lomaviikoltani. Valkeakoskella on satanut paljon ja olen todellakin nauttinut siitä, että kurjan sään takia on ollut pakko olla vaan sisällä. Olen levännyt ja neulonut.

Ensimmäisenä lomapäivänä Posti-Pate toi ihanaa postia. Koukuttajan kootut video podcastin Marika lähetti minulle kokeiltavaksi fingering vahvuista lankaa. Vielä en löytänyt kivaa ohjetta, joka sopisi tuolle ihanalle Handun värjäämälle langalle, mutta jospa tässä loman aikana. Kiitos tästä vielä!!

Minulla on tapana ostaa itselleni aina joku lomalahja, palkinnoksi työvuodesta ja siitä, että jaksoin painaa duunia. 

Tänä vuonna lahjani on kaksiosainen ja neulonta aiheinen. 

Aloitin lomani nautiskelemalla aurinkoisesta vaikkakin tuulisesta säästä Tampereella. Aikaisempi neulontakuva onkin ko. päivältä. Poikkesin silloin myös Tallipihalla, jossa sijaitsee yksi lemppari puodeistani NONO. Ostin sieltä itselleni Bambi projektipussukan, pussi vaikutti aika pieneltä, mutta vetää silti sisälleen 100g lankaa, sakset, sukkapuikot ja ohjeen.

Toinen lahjani on Sukkia rakkaudella-kirja.

Kerron siitä enemmän ehkä sitten, kun olen tutustunut siihen tarkemmin.

Miesihmisen kanssa pelaamme paljon lautapelejä ja nyt lomalla onkin ihanaa, kun voi pelailla iltaisin ihan kahdestaan tai pyytää ystäviä pelailemaan ja viettämään iltaa. Mitä lautapelejä teillä pelataan? 

Parasta lomassa on aina se, ettei tarvitse aamulla lähteä kotoa. Voi istua rauhassa ja nauttia aamukahvin hitaasti samalla, kun miettii mitä tänään tekisi.

Tässä loman alussa olen myös virkkaillut. Pitsi ja palmikko julkaisee kahdesti viikossa Virkataan yhdessä- ohjetta josta tulee ympyräliivi. Langaksi omaan työhöni valitsin Novitan ikivanhan puron, jossa on minun mielestäni aivan ihanat värit. 

Tässäpä kaikki tältä ensimmäiseltä lomaviikoltani, jatketaan taas toiste.

Juhannusterkkuja

Keskikesän juhla, juhannus, saapui jälleen viileänä ja sateisena, niinkuin aika monena vuotena aiemminkin. Sään epämiellyttävyys antoi tälle lapsiperheelle oivan tekosyyn oleskella rauhassa sisällä aamupäivän. Päiväunien jälkeen alkoi kuitenkin vähän tylsistyttää ja päätimme lähteä kahville jokakesäiseen lempipaikkaamme, Immilän Myllylle.

Seuraavan tietoiskun tarjoaa ystäväni Wikipedia:

Immilän mylly ja myllypiirin vanhat rakennukset kunnostettiin vuosina 1997–1999. Kunnostuksen jälkeen mylly on ollut aina kesäisin auki vierailijoille. Paikalla voi vierailla vanhalla myllyllä sekä tutustua joka kesä uudistuvaan näyttelyyn. Mylly on nykyään suosittu lähimatkailukohde, joka hyödyntää paikallishistoriaa ja -tuntemusta toiminnassaan. Myllyllä myös esiintyy vuosittain kesäteatteri ja lausujia. Myllyllä järjestetään myös yhteislauluiltoja, markkinoita, kesäjuhlia ja muita tapahtumia yhdessä läheisen Seuratalon kanssa. Myllyllä järjestetään myös opastettuja kiertokäyntejä kesäisin. (Kurkkaa myös Immilän Myllyn FB)

Me käymme Myllyllä toki ihailemassa upeaa koskea, mutta lähinnä ajelemme sinne nauttimaan kahvista ja ihanista itseleivotuista herkuista. Tällä kertaa otimme kuitenkin aikaa myös muihin alueella oleviin juttuihin tutustumiseen.

Lapset tykästyivät leikkimökkiin. Se olikin huippuihana, koska siellä oli oikeasti siistiä (ovessa käskettiin ottaa kengät pois), leikit oli helppo aloittaa kun lelut olivat omilla paikoillaan. Mökin pihassa oli hauska keinutuoli, jossa oli mukava odotella leikkien ajan. (Huomaa, täysin uskottava auringonottokuva)

Leikkimökin vieressä oli ulkohuussilta näyttävä koppi. Sinne vei polku, jossa oli isoja kivisiä jalanjälkiä ja ovessa lukikin "Puutarhakeijun valtakunta". 

Kun oven avaa, ei sisällä olekaan pönttöä, vaan pari tuolia ja pieni pöytä, jonka päällä on lappusia ja suloinen sydänrasia tervehdysten jättämiseen. Jätimme omat terveiset päällimmäiseksi.

Immilän Mylly on todella kaunis paikka ja vierailemme siellä varmasti vielä tänä kesänä uudestaan!

~Sanna~

Muhkeus maximus

Meidän rakas äiti täytti nyt kesäkuussa pyöreitä, ja lahjaa minun ei tarvinut enempiä edes miettiä, vaan laitoin puikoille (haloille) peiton.

Lankaa mietin pitkään. Kävin ystäväni kanssa Orimattilan Megamyyntiareenalla (koska niiden lankaosasto on nykyään taivas) ja sieltä sitten nappasin muutaman vyyhdin Teeteen Taigaa vihreänä (myöhemmin tilasin lisää Teeteen omasta verkkokaupasta). Taiga on 100% superwash merinoa, eli lämmintä ja niin muhkeaa. Puikot, eli halot, työssä oli kokoa 10, ja voi jessus, ihan kamalaa oli aluksi kun ei meinannut saada kunnon otetta ja kädet väsyivät pienestäkin neulontahetkestä. Lisäksi tuntui, ettei lanka luistanut muovipuikolla ollenkaan, mutta aika pian sitten oppi oikean tekniikan ja peitto valmistui suht nopeasti.

Työ kasvoi tietysti nopsaan isoksi ja painavaksi, eikä sitä jaksanut kuljetella missään, joten kotineuleena pysyi. Lisäksi peiton alkupää hieman jo pörrööntyi sylissä, kun sitä tosiaan oli jo aika paljon viimeisillä kerroksilla. 

Lankaa käytin kaikki varaamani 10 vyyhtiä, ja kokoa peitolle tuli venyttämättä 70*170cm.

Peitto on ainaoikeaa, eli se venyy joka suuntaan käytössä, saa nähdä minkänäköinen se on sitten syksymmällä, kun pääsee kunnolla käyttöön. Vähän äiti on sitä jo ehtinyt testailla, ja kuulemma lämmin on. Niinkuin pitikin. ❤

~Sanna~

Muru 1v

Tänään meillä oli syytä juhlaan. Täyttihän meidän koirakuopus jo 1 vuotta.

Viime kesänä meille muutti pikkuinen bernivauva Muru. Penni, silloin 3v, ei voinut sietää tätä suloisuutta.

Mutta kuka voisi vastustaa tälläistä palleroa. Pian näistä koheloista tulikin kaverit. Penni sieti, muttei rakastanut uutta ystäväänsä. 

Aika onneksi teki tehtävänsä. Ja vaikka Penni edelleen näyttää kaapin paikan nuoremmalleen, ovat he nyt hyviä ystäviä. 

Ja tänään kuopus täytti jo 1v. 

Elämä kahden koiran kanssa on antoisaa. En antaisi hetkeäkään pois. 

"Olen Olaf, tykkään lämpimistä haleista"

Kummityttö täytti jo 3v! Ei vitsi, niin iso tyttö jo! Lahjatoiveita kun kyselin äidiltään, niin vastaus oli yksinkertainen; Frozen. Sitä on kuulemma katsottu monesti ja tyttö osaa elokuvan etu- ja takaperin. No siitä sitten kokoamaan lahjaa.

Lelukaupasta nappasin muutaman pikkutyttöä kiinnostavan asian, ja päätin, että jotain omatehtyä myös on saatava. Ei muuta kuin Ravelry laulamaan ja vastaan tuli virkattu Olaf. Lankakasaa kaivaessa löytyi ainoastaan villa- ja akryylilankoja, joten niistä syntyi tämä ensimmäinen pehmolelu.

Täyte on vanhasta pehmolelusta, ja koska turvasilmiä en saanut nopealla aikataululla mistään, etsin pienet mustat napit korvaamaan tehtävässä. Olafista tuli aika söpö, ja omat lapset haluavat kuulemma omat, joten jouduin sitten tilaamaan vähän uutta lankaakin. :D

Kaupasta ei ruuanostoreissulla löytynyt teemaan sopivaa lahjakassia, joten sehän piti myös sitten virkata itse. Kassi on tehty Novitan Hile-langasta, joka on marinoitunut ehkä viisi vuotta kaapissa. Koukku oli muistaakseni 4,5.

Sitten ei muuta kun Olaf kassiin kurkkimaan ja juhlimaan!

~Sanna~

Ihana sunnuntai

Mikä sen ihanampaa kuin aurinkoinen sunnuntai.
                       
Pitkään nukutun aamun jälkeen rauhallinen ( niin varmaan ) lenkki koirien kanssa.
Hieman pihahommia ja lopuksi makoilua riippukeinussa.

Ja mikä parasta. Kello ei vielä ole yhtäkään. 

Mitäs sitä tuli tehtyä menneellä viikolla?

Työn puolesta kevät ja varsinkin toukokuun viimeiset viikot ovat itselleni raskaimpia kiireen ja monenlaisten ylimääräisten hommien vuoksi. Siksipä kotonakaan ei meinaa riittää energiaa mihinkään. Jostain sain kuitenkin muutama viikko sitten kaivettua pienen neulontainspiksen iltojen iloksi ja taas tuntuu siltä, että puikkojen heilutus alkaa tuntuntumaan mukavalta puuhalta pitkän pitkän tauon jälkeen (olen kyllä neuloskellut satunnaisesti, mutta sellainen ilo ja innostus on puuhasta puuttunut).

Yllä olevan kuvan sukat tein työtoverille kiitokseksi kuluneesta työvuodesta. Työni ei aina ole helppoa ja leppoisaa, vaikka niin voisi luulla. Saamme elää mukana hyvin erilaisten lasten ja perheiden arjessa ja ikävä kyllä, ihan kaikkien perheiden elämä ei aina ole ruusuista ja helppoa, siksi on tärkeää, että voi täysin luottaa työtovereiden ammattitaitoon ja kykyyn hoitaa vaikeitakin asioita. 

Sukkien malli on Niina Laitisen Midsummer Socks, neuloin ne Novitan Nalle-langasta koon 2,75mm sukkapuikoilla. Ihana malli, varmasti teen itsellenikin samanlaiset kesän aikana.

Neuloessa on joskus mukamas niin kiire, että tulee tehtyä kaikenlaisia mokia. Olen neulonta harrastukseni aikana oppinut paremmin sietämään omia virheitänikin, enää en vaadi itseltäni täydellistä lopputulosta. Yllä oleva kuva kertoo, että tekevälle sattuu ja tapahtuu, onnistuin neulomaan silmukkamerkin kiinni tekeillä olevaan huiviin (huivista enemmän viikon päästä, kun se ei enää ole salaisuusprojekti).

Neulesuunnitelmissa tulevalle kesälle on paljon salaisuuksia, ajattelin kerrankin olla ajoissa joulutontunhommissa ja aloittaa jo nyt lahjojen neulomisen. Teen varmasti jotain selaistakin, mitä voin esitellä täällä blogissa.

Elämäni on viimeisen puolen vuoden aikana kokenut melko suuren muutoksen. Vielä marraskuussa olin vakaasti sitä mieltä, että olen ikisinkku ja vietän leppoisan loppuelämän itseni kanssa. HEH.. Mutta maailmankaikkeuden käsikirjoittajalla oli jotain muuta mielessä ja joulukuussa päästin elämääni miesihmisen, josta on nyt jo ehtinyt tulla avomies. Juuri nyt arki on aikamoista opettelua ja totuttelua. Kaksi aikuista ihmistä on kuitenkin ehtinyt elämään ja tottumaan omiin tapoihinsa ja meillä ihan vuorokausirytmitkin ovat hyvin erilaiset töiden vuoksi ja vaativat siksi paljon yhteensovittelua. 

Työväsymyksen vuoksi, olen viime aikoina oleillut illat kotona neuloen ja katsellen youtubesta neulonta aiheisia video podcasteja. Kuvassa Poitsu-kissa herättelee Koukuttajan kootuissa esiintyvää Martta-kissaa. 

Tässäpä kai kaikki tältä erää, kiitos kun jaksoit lukea.

Nauttikaa kesätuulesta ja luonnon kauneudesta, niin minäkin aion tehdä.