Aika kuluu...

Vaan mihin sillä on kiire?

Pari vuotta hurahtanut edellisestä kirjoituksesta. On aika aktivoitua siis. 

Elämässä on tapahtunut kaikenlaista ja sitten ei kuitenkaan mitään niin suurta. Lapset kasvavat ja meilläkin rippijuhlat tänä kesänä edessä. Itse olen täyttänyt 40. Eikä se edes tuntunut pahalta. 

Tänä aamuna hoitolasten kanssa kävellessä, huomasimme valtavan kauniin tienposken. Pitkän matkaa oli ihania hahtuvaisia palloja. Niitä ihasteltiin ja puhallettiin. 

Edelleenkin olen sitä mieltä että onnellisuus on vain yhden pysähdyksen päässä. Ja kun pysähtyy niin se on jo tässä. Se kiire mikä ajalla on, on pysäytettävissä haituvapallon kohdalla. 

Koitan ottaa mallia näistä meillä asuvista karvakavereista. Ei elämä ole niin vakavaa. Tämäkin karvakuopus täytti juuri jo 3v. Vauhtia ja lepoa on elämä täynnä. 

❤️